JOHAN VERNER WECKMAN
s. 26.7.1882 Loviisassa
k. 22.2.1968 Helsingissä
Vuorineuvos
Toimet: 1909 – 1921 Uralin Asbestikaivos
1921 – 1937 Suomen Kaapelitehdas Oy, teknillinen johtaja
1937 - Suomen Kaapelitehdas Oy, toimitusjohtaja
Seurat: Helsingfors Gymnastikklub
Helsingin Atleettiklubi
Saavutukset: 1904 SM-kulta, raskas sarja
MM-kulta, raskas sarja
Olympiakulta, keskisarja
Olympiakulta, raskas sarja
Verner Weckman syntyi Loviisassa maanviljelijän poikana, siirtyi sitten Helsinkiin käymään koulua, Lyseota, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1902.
Helsingissä hän sattui näkemään sirkuksessa kuuluisien ammattipainijoiden (Lurich, Aberg) sekä Suomen mestareiden (Allen, Järvinen) otteluja. Weckman sai tällöin paini-innostuksen, mutta hän kehitti kuitenkin ruumiinvoimiaan vain hiihtämällä ja voimistelemalla.
Ylioppilaaksi tultuaan Weckman liittyi Helsingfors Gymnastikklubin riveihin ja vuotta myöhemmin myös voimailun erikoisseuraan, Helsingin Atleettiklubiin. Gymnastikklubissa Weckman harjoitteli voimistelua kahdesti viikossa. Tämä ei kuitenkaan hänelle riittänyt vaan hän harjoitteli myös kotonaan vetokumeilla ja käsipuristimilla, ja kävi lisäksi kolmesti viikossa Atleettiklubin painiharjoituksissa. Painitaidot kehittyivät nopeasti Carl Allenin ohjauksessa. Ensimmäisiin SM-kilpailuihinsa hän osallistui 1903. Vastus oli kuitenkin vielä liian kova. Seuraavana vuonna Verner Weckman oli valmis ottamaan Suomen mestaruuden Verner Järviseltä.
Vuonna 1905 Verner Weckman muutti Saksaan opiskelemaan Karlsruhen teknilliseen korkeakouluun. Siellä alkoi karu mutta tehokas harjoittelu. Hän nousi joka aamu ylös kello kuusi, voimisteli puolisen tuntia peilin edessä, joi neljä raakaa munaa ja maitoa ja teki rivakan kävelyharjoituksen ennen varsinaista painiharjoittelua. Kävelyretkeen kuului hengitysharjoitus: 20 askelta ja ilmaa keuhkot täyteen, 20 askelta ja keuhkot tyhjiksi, joskus jopa 50 askelta ja vasta sitten keuhkot tyhjiksi. Illalla ohjelmaan kuului vielä soutuharjoitus Reinillä. Harjoitus jatkui päivästä päivään yhtä ankarana. Jossakin välissä Verner ehti myös kirjojen ääreen. Diplomityövaiheessaan hän valvoi tenttiensä ääressä viikon yhteen menoon ilman hetkenkään unta.
Keväällä 1905 Duisburgin Athleten-Gesellschaft Hochfeld järjesti maailmanmestaruuskilpailut. Verner Weckman painoi miestä matalaksi ja voitti kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan maailmanmestaruuden. Loppuottelu Friedrich Mulleriä vastaan ei ollut helppo: "Mattopainin aikana leukaluuni väännähti pois paikaltaan. Tuska säkenöi päässäni mutta vapaalla kädelläni iskin itseäni leukaan niin lujaa kuin jaksoin. Kipu vaimeni ja saatoin jälleen keskittyä itse asiaan."
ATEENA 1906
Olympialaisten välikisoihin Ateenaan vuonna 1906 lähteneiden kolmen suomalaisen miehen; heittäjä Verner Järvisen sekä viisiottelijoiden Heikki Pennolan ja Uuno Tuomelan seuraan liittyi Berliinissä Verner Weckman.
Matka ei sujunut vaikeuksitta. Rajavirkailijat ottivat kaikkien passit ennen Salonikin kaupunkia, selittivät kreikaksi jotakin ja katosivat passit mukanaan. Pari päivää Weckman etsi passeja, kunnes löysi ne viimein satamavirastosta saman päivän aamuna, jona laivan piti lähteä kohti Ateenan satamakaupunkia Pireusta. Siinä välissä Weckman sai tyynnytellä epäluuloista Verner Järvistä. Voimamies koki vilkkaasti elehtivät pienet, tummat kreikkalaiset rosvoiksi ja kurkunleikkaajiksi. Pari kantajaa Verner Järvinen oli paiskata satama-altaaseen ennen kuin Weckman ehti selvittää tilanteen. Ateenaan kuitenkin päästiin.
Ateenaan päästyään suomalaiset ompelivat käsin itselleen siniristilipun aikomuksenaan marssia avajaisissa sen suojissa. Tämä ei sopinut venäläisille. He vaativat suomalaiset marssimaan omaan joukkueeseensa. Siihen ei suostuttu, vaan muodostettiin oma ryhmä venäläisten jälkeen. Lopulta suomalaisten joukkue marssi avajaisiin USA:n joukkueen vanavedessä ja poistui stadionilta Itävallan perässä.
Painikilpailuja edeltävässä punnituksessa Verner Weckman painoi muutaman gramman liikaa päästäkseen keskisarjaan. "Ilmoitin, että minulla on asunnossani kevyemmät trikoot. Niinpä juoksin vain painitrikoo päälläni polttavassa auringonpaisteessa puolentoista kilometrin matkan asuntoomme ja muutin ylleni kevyemmän puolitrikoon. Se oli niin väljä, että ilma liihotteli sitä ympärilläni, kun juosta pinkaisin takaisin punnituspaikalle. Onneksi oli sekalaisen matkan varrella tarjottu ruoka saanut vatsani sekaisin, joten sekin aiheutti kevennyksen."
"Kilpailujen alkaessa ilmoitettiin, että kaikkien tuli otella vanhojen helleeniläisten tapojen mukaisesti hiekalla, eikä matolla. Kaikkien yksimielinen vastalause johti siihen, että hiekalle levitettiin peitekangas. Minä kilpailin kuitenkin paljasjaloin, kuten muinaiset helleenitkin, ja voitin."
"Osanottajia oli kolmisenkymmentä ja yhdestä häviöstä joutui pois. Minuutti tai pari kului minulta muiden kellistämiseen mutta itävaltalaisen Rudolf Lindmayerin kanssa meni enemmän aikaa. Kyseessä oli kamppailu ensimmäisestä sijasta. Itävaltalainen painituomari ei hyväksynyt ensimmäistä seljätystäni. Kyllästyin selittelyihin ja sanoin, että otetaanpa vielä kerran. Niinpä pistin itävaltalaisen vastustajani vajaassa minuutissa uudelleen harteilleen, pidin häntä siinä ja kehoitin tuomaria koettamaan saako hän sormensa hartiain ja maton väliin. No, täytyihän hänenkin lopulta myöntää, ja niin oli voitto selvä."
Suomeen tuli siis ensimmäinen olympiakulta 29. huhtikuuta 1906.
LONTOO 1908
Ateenan kisojen jälkeen Verner Weckman jatkoi opintojaan Saksassa mutta ei unohtanut painia. Lontoon olympialaisiin 1908 Suomi lähetti raskaaseen keskisarjaan kolme miestä: Weckmanin, Jussi Kivimäen ja Yrjö Saarelan. Kivimäki putosi jo alkukierroksella, mutta Weckman ja Saarela etenivät miehiä kaataen. Loppuottelussa heinäkuun 22. päivänä oli vastakkain kaksi taustaltaan erilaista mutta kovaa suomalaista; viittä vaille valmis vuori-insinööri Verner Weckman ja peräpohjalainen isäntämies Yrjö Saarela. Kultamitaliin vaadittiin kaksi voittoa. Saarela voitti ensimmäisen, Weckman toisen. Kolmas kesti 16 minuuttia 10 sekuntia ja päättyi Weckmanin voittoon. Suomi sai ensimmäisen virallisen olympialaisen kultamitalinsa.
Verner Weckman lopetti aktiiviuransa Lontoon olympiavoittoon. Hän teki sen jälkeen komen uran siviilissä. Hän oli insinöörinä Venäjällä vuoteen 1921 saakka, sen jälkeen Suomen Kaapelitehdas Oy:n palveluksessa eri tehtävissä ja vuosina 1937 – 55 yhtiön toimitusjohtajana. Vuorineuvoksen arvon hän sai vuonna 1953.
Painia ja seuraansa Helsingin Atleettiklubia Weckman ei unohtanut koskaan. Hän järjesti 1944 valmistuneeseen tehtaansa uuteen toimitaloon ensiluokkaisen painiharjoitushuoneen omalle työväelleen ja seuralleen. Atleettiklubin voimamiehet harjoittelivat Suomen Kaapelitehtaan salissa aina 1990-luvulle asti.
Lähteet: Martti Jukola, Urheilun pikku jättiläinen
Martti Jukola, Suuri Olympiakirja
Raevuori ym., Urheilu 2000
Liikuntatieteellinen seura, Suomi uskoi urheiluun
Kilpakenttien sankarit