JOHAN VERNER WECKMAN, vuorineuvos
s. 26.7.1882 Loviisassa
k. 22.2.1968 Helsingissä
Koulutus:
- 1902 Ylioppilas, Svenska reallyceum
-
1907 Diplomi-insinööri, Karsruhen teknillinen korkeakoulu, Saksa
Toimet:
- 1909 – 1921 Uralin Asbestikaivos, tekninen johtaja
- 1921 – 1937 Suomen Kaapelitehdas Oy, tekninen johtaja
- 1937 – 1955 Suomen Kaapelitehdas Oy, toimitusjohtaja
Seurat:
- Helsingfors Gymnastikklubb
- Helsingin Atleettiklubi
Saavutukset:
- 1904 SM-kulta, raskas sarja
- 1905 MM-kulta, raskas sarja
- 1906 Olympiakulta, Ateenan välikisat, keskisarja
- 1908 Olympiakulta, Lontoo, raskas sarja
Verner Weckman syntyi Loviisassa
maanviljelijän poikana, siirtyi sitten Helsinkiin käymään koulua,
Lyseota, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1902.
Helsingissä hän sattui näkemään sirkuksessa kuuluisien
ammattipainijoiden (Lurich, Aberg) sekä Suomen mestareiden (Allen,
Järvinen) otteluja. Weckman sai tällöin paini-innostuksen, mutta
hän kehitti kuitenkin ruumiinvoimiaan vain hiihtämällä ja
voimistelemalla. Ylioppilaaksi tultuaan Weckman liittyi
Helsingfors Gymnastikklubin riveihin ja vuotta myöhemmin myös
voimailun erikoisseuraan, Helsingin Atleettiklubiin.
Gymnastikklubissa Weckman harjoitteli voimistelua kahdesti
viikossa. Tämä ei kuitenkaan hänelle riittänyt vaan hän
harjoitteli myös kotonaan vetokumeilla ja käsipuristimilla, ja
kävi lisäksi kolmesti viikossa Atleettiklubin painiharjoituksissa.
Painitaidot kehittyivät nopeasti Carl Allenin ohjauksessa.
Ensimmäisiin SM-kilpailuihinsa hän osallistui 1903. Vastus oli
kuitenkin vielä liian kova. Seuraavana vuonna Verner Weckman oli
valmis ottamaan Suomen mestaruuden Verner Järviseltä. Vuonna 1905
Verner Weckman muutti Saksaan opiskelemaan Karlsruhen teknilliseen
korkeakouluun. Siellä alkoi karu mutta tehokas harjoittelu. Hän
nousi joka aamu ylös kello kuusi, voimisteli puolisen tuntia
peilin edessä, joi neljä raakaa munaa ja maitoa ja teki rivakan
kävelyharjoituksen ennen varsinaista painiharjoittelua.
Kävelyretkeen kuului hengitysharjoitus: 20 askelta ja ilmaa
keuhkot täyteen, 20 askelta ja keuhkot tyhjiksi, joskus jopa 50
askelta ja vasta sitten keuhkot tyhjiksi. Illalla ohjelmaan kuului
vielä soutuharjoitus Reinillä. Harjoitus jatkui päivästä päivään
yhtä ankarana. Jossakin välissä Verner ehti myös kirjojen ääreen.
Diplomityövaiheessaan hän valvoi tenttiensä ääressä viikon yhteen
menoon ilman hetkenkään unta. Keväällä 1905 Duisburgin
Athleten-Gesellschaft Hochfeld järjesti
maailmanmestaruuskilpailut. Verner Weckman painoi miestä matalaksi
ja voitti kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan
maailmanmestaruuden. Loppuottelu Friedrich Mülleriä vastaan ei
ollut helppo: "Mattopainin aikana leukaluuni väännähti pois
paikaltaan. Tuska säkenöi päässäni mutta vapaalla kädelläni iskin
itseäni leukaan niin lujaa kuin jaksoin. Kipu vaimeni ja saatoin
jälleen keskittyä itse asiaan.
ATEENA 1906
Olympialaisten välikisoihin Ateenaan vuonna 1906 lähteneiden
kolmen suomalaisen miehen; heittäjä Verner Järvisen sekä
viisiottelijoiden Heikki Pennolan ja Uuno Tuomelan seuraan liittyi
Berliinissä Verner Weckman. Matka ei sujunut vaikeuksitta.
Rajavirkailijat ottivat kaikkien passit ennen Salonikin kaupunkia,
selittivät kreikaksi jotakin ja katosivat passit mukanaan. Pari
päivää Weckman etsi passeja, kunnes löysi ne viimein
satamavirastosta saman päivän aamuna, jona laivan piti lähteä
kohti Ateenan satamakaupunkia Pireusta. Siinä välissä Weckman sai
tyynnytellä epäluuloista Verner Järvistä. Voimamies koki
vilkkaasti elehtivät pienet, tummat kreikkalaiset rosvoiksi ja
kurkunleikkaajiksi. Pari kantajaa Verner Järvinen oli paiskata
satama-altaaseen ennen kuin Weckman ehti selvittää tilanteen.
Ateenaan kuitenkin päästiin. Ateenaan päästyään suomalaiset
ompelivat käsin itselleen siniristilipun aikomuksenaan marssia
avajaisissa sen suojissa. Tämä ei sopinut venäläisille. He
vaativat suomalaiset marssimaan omaan joukkueeseensa. Siihen ei
suostuttu, vaan muodostettiin oma ryhmä venäläisten jälkeen.
Lopulta suomalaisten joukkue marssi avajaisiin USA:n joukkueen
vanavedessä ja poistui stadionilta Itävallan perässä.
Painikilpailuja edeltävässä punnituksessa Verner Weckman painoi
muutaman gramman liikaa päästäkseen keskisarjaan. "Ilmoitin, että
minulla on asunnossani kevyemmät trikoot. Niinpä juoksin vain
painitrikoo päälläni polttavassa auringonpaisteessa puolentoista
kilometrin matkan asuntoomme ja muutin ylleni kevyemmän
puolitrikoon. Se oli niin väljä, että ilma liihotteli sitä
ympärilläni, kun juosta pinkaisin takaisin punnituspaikalle.
Onneksi oli sekalaisen matkan varrella tarjottu ruoka saanut
vatsani sekaisin, joten sekin aiheutti kevennyksen." "Kilpailujen
alkaessa ilmoitettiin, että kaikkien tuli otella vanhojen
helleeniläisten tapojen mukaisesti hiekalla, eikä matolla.
Kaikkien yksimielinen vastalause johti siihen, että hiekalle
levitettiin peitekangas. Minä kilpailin kuitenkin paljasjaloin,
kuten muinaiset helleenitkin, ja voitin." "Osanottajia oli
kolmisenkymmentä ja yhdestä häviöstä joutui pois. Minuutti tai
pari kului minulta muiden kellistämiseen mutta itävaltalaisen
Rudolf Lindmayerin kanssa meni enemmän aikaa. Kyseessä oli
kamppailu ensimmäisestä sijasta. Itävaltalainen painituomari ei
hyväksynyt ensimmäistä seljätystäni. Kyllästyin selittelyihin ja
sanoin, että otetaanpa vielä kerran. Niinpä pistin itävaltalaisen
vastustajani vajaassa minuutissa uudelleen harteilleen, pidin
häntä siinä ja kehotin tuomaria koettamaan saako hän sormensa
hartiain ja maton väliin. No, täytyihän hänenkin lopulta myöntää,
ja niin oli voitto selvä." Suomeen tuli siis ensimmäinen
olympiakulta 29. huhtikuuta 1906.
LONTOO 1908
Ateenan kisojen jälkeen Verner Weckman jatkoi opintojaan Saksassa
mutta ei unohtanut painia. Lontoon olympialaisiin 1908 Suomi
lähetti raskaaseen keskisarjaan kolme miestä: Weckmanin, Jussi
Kivimäen ja Yrjö Saarelan. Kivimäki putosi jo alkukierroksella,
mutta Weckman ja Saarela etenivät miehiä kaataen. Loppuottelussa
heinäkuun 22. päivänä oli vastakkain kaksi taustaltaan erilaista
mutta kovaa suomalaista; viittä vaille valmis vuori-insinööri
Verner Weckman ja peräpohjalainen isäntämies Yrjö Saarela.
Kultamitaliin vaadittiin kaksi voittoa. Saarela voitti
ensimmäisen, Weckman toisen. Kolmas kesti 16 minuuttia 10 sekuntia
ja päättyi Weckmanin voittoon. Suomi sai ensimmäisen virallisen
olympialaisen kultamitalinsa. Verner Weckman lopetti aktiiviuransa
Lontoon olympiavoittoon. Hän teki sen jälkeen komean uran
siviilissä. Hän oli insinöörinä Venäjällä vuoteen 1921 saakka, sen
jälkeen Suomen Kaapelitehdas Oy:n palveluksessa eri tehtävissä ja
vuosina 1937 – 55 yhtiön toimitusjohtajana. Vuorineuvoksen arvon
hän sai vuonna 1953. Painia ja seuraansa Helsingin Atleettiklubia
Weckman ei unohtanut koskaan. Hän järjesti 1944 valmistuneeseen
tehtaansa uuteen toimitaloon ensiluokkaisen painiharjoitushuoneen
omalle työväelleen ja seuralleen. Atleettiklubin voimamiehet
harjoittelivat Suomen Kaapelitehtaan salissa aina 1990-luvulle
asti.
Lähteet:
- Martti Jukola, Urheilun pikku jättiläinen
- Martti Jukola, Suuri Olympiakirja
- Raevuori ym., Urheilu 2000
- Liikuntatieteellinen seura, Suomi uskoi urheiluun
- Kilpakenttien sankarit